Kirjanpito ja sen rooli yhteiskunnassa

Kirjanpidolla on pitkä historia. Lue lisätietoja.

StellrWeb

Kirjanpito on taloudellisen tiedon keräämistä, analysointia ja välittämistä (Atrill & McLaney, 2004, s. 1). Laajemman ymmärryksen kehittämiseksi kirjanpidosta ja sen keskeisestä roolista yhteiskunnassa meidän on kuitenkin tarkasteltava sitä sosiaalisesta näkökulmasta.

Yksilöt yhteiskunnassa ovat rinnakkain luomalla suhteita toisiinsa. Toinen tapa tarkastella yhteiskuntaa on jakaa se eri ryhmiin tai areenoille, esimerkiksi sosiaalisiin, taloudellisiin, organisatorisiin ja poliittisiin areenoihin (Kyriacou, 2007, Luento 1, s. 4). Toimiakseen tehokkaasti, näiden eri areenojen on kommunikoitava ja kirjanpitotiedot helpottavat tätä viestintää. Kyriacoun (2007, luento 1, s. 5) mukaan kirjanpitotiedoilla on monia tärkeitä tarkoituksia, esimerkiksi auttamalla käyttäjiä tekemään tietoisia päätöksiä niukkojen resurssien tehokkaan kohdentamisen suhteen.

Kirjanpidon pitkä historia

Siksi kirjanpitotiedon voidaan nähdä vaikuttavan yhteiskunnassa, joka vaikuttaa kaikkiin. Tätä havainnollistaa National Coal Boardin tapaus (Cooper et ai., 1985, s. 10), jossa kirjanpitovoiton mittausta käytettiin hiilikaivojen sulkemisen perustelemiseen, mikä vaikutti sähkön hintoihin, työpaikkoihin ja veroihin.

Kirjanpidolla on pitkä historia, ja kuten Hines (1988, s. 251-261) on osoittanut, sen katsotaan olevan sosiaalisesti rakennettu eli ihmiset harjoittavat sitä ihmisille, ja siksi se on pikemminkin taide kuin tiede. Toisin kuin muut ammatit, joiden teoreettinen tieto on riippuvainen päätöksenteossa, kirjanpito on kehittynyt alana, jolla on vain vähän sääntöjä ja vähän tai ei lainkaan teoreettista tietoa, joka tukee sen käytäntöä ja toimintaa.

Kirjanpidon ohjauksen rooli

Kirjanpito on perinteisesti ollut taloudenhoitajana, kuten Morgan kuvaa (Morgan et ai., 1982, s. 309), kun hän käyttää kirjanpidon kuvaa historiallisena tietueena osoittaakseen kirjanpidon omistajan henkilökohtaisen muistin laajennuksena. Yhteiskunta ja liiketoimintatavat ovat kuitenkin muuttuneet. Globaalin liiketoiminnan kasvu ja uusien alojen, kuten verkkokaupan, syntyminen ovat johtaneet monimutkaisten liiketoimien toteuttamiseen. Tämä puolestaan on paljastanut subjektiivisuuden ja epäjohdonmukaisuuden ongelmia perinteisten kirjanpitomenetelmien soveltamisessa. Esimerkiksi liiketoiminnan omaisuuden luonteen muutokset henkisen omaisuuden tai leasing-käytön mukaan ovat johtaneet kysymykseen siitä, miten tämän tyyppiset liiketoimet otetaan huomioon?

Tämä perusteellinen muutos on johtanut porsaanreikiin kirjanpidossa ja johtanut manipulointiin ja skandaaleihin.

Kuinka vähentää reikiä

Porsaanreikien minimoimiseksi kirjanpitäjän ammatti on sijoittanut valtavasti aikaa ja rahaa teorian lisäämiseen kirjanpitoon tarjouksena tarjota puitteet kirjanpitomenetelmien soveltamiselle ja antaa merkitystä perinteisille kirjanpitokäytännöille. Kuten aiemmin mainittiin, kirjanpito ei kuitenkaan ole tiedettä, joten teorian kehittäminen, vaikka se onkin hyödyllistä, on käytännössä ongelmallista.

Käsittelen tässä esseessä tarkemmin, kuinka kirjanpidon porsaanreiät johtuvat teoreettisen tiedon puutteesta, ja arvioin kriittisesti kirjanpitäjän käyttämiä menetelmiä teorian toteuttamiseksi kirjanpidossa. Tällöin tutkin erityisesti käsitteellisen kehyksen kehitystä, nykyaikaisen kirjanpitoteoreetikon panoksia ja kirjanpitokäsitteiden kehitystä.

Kuinka kirjanpito on kehittynyt käsityönä

Kuten aiemmin mainittiin, kirjanpito on kehittynyt käsityönä aikana, jolloin yhteiskunta oli yksinkertaista. Sosiaalisen ja taloudellisen toiminnan muutosten vuoksi kirjanpitoa on kritisoitu siitä, ettei se ole reagointikykyisempi ja sopeutuvampi. Tämän seurauksena ammatti on edennyt palauttamaan kirjanpitoaseman yhteiskunnassa tekemällä useita aloitteita teorian toteuttamiseksi.

Joten mikä on teoria? Wikipedian mukaan: (http: /wikipedia.org/wiki/theory, 2007)

"Ihmiset rakentavat teorioita selittääkseen, ennustamaan ja hallitsemaan ilmiöitä"

Siksi kehittämällä kirjanpitoteoriaa sen tulisi antaa kirjanpitäjille ohjeita tiettyjen kirjanpitokäytäntöjen soveltamisesta tietyissä olosuhteissa.

Kuinka teoriaa kehitetään

Tämä johtaa kysymykseen siitä, miten teoriaa kehitetään? Tiede katsotaan yleisesti olevan vankka tosiasioihin perustuva tieto. Teorian tieteellinen muotoilu johdetaan induktiivisen päättelyn avulla. Tämä prosessi perustuu havainnointiin ja yleistämiseen yhdellä havainnolla lain tai teorian johtamiseksi. Kun laki tai teoria on vahvistettu, sitä voidaan käyttää selittämään ja ennakoimaan deduktiivisen päättelyn avulla. Kirjanpitoteoriat, kuten osakkeiden arvostus ja poistot, on johdettu induktiivisen päättelyn perusteella.

Chalmersin (1999, s. 4-5) mukaan kuitenkin on aukkoja teorian kehittämisessä havainnoinnin avulla, esimerkiksi havainnot voivat olla ennakkoluuloja, koska ei voida kuvata tarkasti sitä, mitä todella näkee. Myös Chalmers väittää, että aivomme tulkitsevat mitä havaitsemme, mikä riippuu tiedosta, kokemuksesta ja odotuksista.

Tämä saa meidät uskomaan, että tällä tavalla kehitetyt kirjanpitoteoriat ovat subjektiivisia ja vahvistavat edelleen Ruth Hinesin näkemystä, jonka mukaan "todellisuuden viestinnässä rakennamme todellisuutta" (1988, s. 251-261).

Yksi kirjanpitäjän suurimmista yrityksistä minimoida porsaanreiät on käsitteellisen kehyksen kehittäminen. O'Reganin (2006, s. 35) mukaan käsitteellinen kehys voidaan määritellä seuraavasti:

"Yhtenäinen ja yleisesti hyväksytty teoria- ja periaatekokonaisuus, joka tarjoaa perustan, josta voidaan päätellä erityisiä käytäntöjä ja menetelmiä."

Toisin sanoen käsitteellistä kehystä voidaan pitää kirjanpidossa uskonnollisena pyhänä kirjana, joka sisältää määritelmät ja käsitteet, jotka ovat keskeisiä sen käytännön kannalta.

Käsitteellisen kehyksen edelläkävijät ovat olleet (FASB) tilinpäätösstandardilautakunta. Heidän edistymisensä on rohkaissut ja herättänyt mielenkiintoa käsitteelliseen kehykseen, mikä on johtanut siihen, että IASC ja ASB ovat tilanneet siellä omia projekteja ja kehittäneet oman versionsa.

Käsitteelliset julkaisut

Kaikki kolme käsitteellistä viitekehystä sisältävät julkaisut kattavat kuitenkin laajalti samanlaiset perusteet, joihin kuuluvat:

Tilinpäätöksen / raportoinnin tavoitteet
Taloudellisten tietojen laadulliset ominaisuudet
Elementtien määrittely tilinpäätöksessä
Elementin tunnistaminen ja mittaaminen

Vaikka käsitteellinen kehyshanke on ollut pitkä ja kallis prosessi, se on mielestäni askel oikeaan suuntaan, koska se luo pohjan jonkinlaiselle tietopohjalle ja vähentää myös porsaanreikiä tietyillä alueilla. Esimerkiksi elementtiosassa on määritelty keskeiset käsitteet, esimerkiksi mikä on omaisuuserä tai velka.

Käsitteellisestä kehyksestä tulevat positiiviset

Vaikka käsitteellisestä kehyksestä on tullut positiivisia, mielestäni on vielä olemassa monia porsaanreikiä, jotka mahdollistavat merkittävän harkinnan. Esimerkiksi kehys ei ole standardi, joten pitävätkö kirjanpitäjät sitä kiinni? Todellisen ja oikeudenmukaisen kuvan katsotaan olevan perustekijä kaikessa kirjanpitotiedossa, mutta siihen liittyviä kysymyksiä ei ole riittävästi käsitelty. Lisäksi jotkut käsiteltävistä asioista ovat liian yleisiä ja epäspesifisiä, kuten kuinka elementti, sää mitataan historiallisen tai kustannusmenetelmän avulla?

Käsitteellisen kehyksen porsaanreikiä voidaan havainnollistaa Kmartin romahduksella, jossa syytetty osittain ongelmista FASB: n käsitteellisen kehyksen kanssa (O'Regan, 2006, s. 45).

Ennen käsitteellisen kehyksen kehittämistä kirjanpidossa oli riippuvainen vain SSAP2: sta ”kirjanpitoperiaatteiden julkistaminen” . Vuonna 1971 kehitetyllä SSAP2: lla on historiallisesti ollut olennainen rooli kirjanpidossa muiden standardien puuttuessa (Barden, 2000, s. 80). Kymmenestä kirjanpitokäytännöstä SSAP2 katsoi toiminnan jatkuvuuden, karttumisen, johdonmukaisuuden ja varovaisuuden peruskäsitteiksi. Vaikka SSAP2 oli hyödyllinen kirjanpitäjän ammatille tarjotessaan kaivattua ohjausta ja selitystä, ristiriitaisilla käsitteillä oli ongelmia. Esimerkiksi varovaisuus vaatii harkintaa ja mielipiteitä, mikä on ristiriidassa puolueettomuuden kanssa (Paterson, 2002, s. 105). Myös jatkuva toiminta edellyttää kirjanpitäjiltä perustavanlaatuisia oletuksia yhteisön tulevasta elinkelpoisuudesta, mikä on ristiriidassa varovaisuuden kanssa.

Kun kuitenkin julkaistiin ASB: n periaatepäätös, SSAP2 tarkistettiin ja korvattiin FRS18: lla '' Accounting policies '' vuonna 2000.

FRS18 korostaa edelleen suoriteperusteisten ja jatkuvan toiminnan käsitteiden merkitystä, mutta varovaisuuden ja johdonmukaisuuden katsotaan nyt olevan vähemmän tärkeitä. Sen sijaan enemmän painoarvoa annetaan vertailukelpoisuudelle ja merkityksellisyydelle, mikä johtuu suurelta osin siitä, että käyttäjille on tarjottava asiaankuuluvaa ja helposti vertailukelpoista tietoa. Lisäksi IAS 18: ssa selitetään yksityiskohtaisesti laskentaperiaatteiden ja arviointitekniikoiden asianmukaista soveltamista. Tosin oikean ja oikeudenmukaisen kuvan määrittelemiseksi yritetään jälleen vähän, kaikessa IAS 18: ssa todetaan, että tietyn tilinpäätöksen laatimisperiaatteen soveltamisen ensisijaisena kriteerinä on varmistaa, että käytäntö antaa oikean ja oikeudenmukaisen kuvan (Alexander & Britton, 1993, s. 238). taas kysymys tuomiosta ja perustuu todelliseen ja oikeudenmukaiseen näkemykseen.

Mielestäni FRS18 on parantanut SSAP2: ta, mutta epäjohdonmukaisuuksia ja aukkoja on edelleen.

Yritysraportti oli toinen aloite, jota käytettiin vastaamaan muiden sidosryhmien tarpeisiin ja siirtymään pois kirjanpidon hallinnointitoiminnosta. Julkaistuna vuonna 1975 raportissa suositeltiin lisätietojen julkaisemista vuosikertomuksen kanssa kokonaiskuvan kuvaamiseksi yhteisön tuloksesta. Jotkut ehdotetuista lausunnoista sisältävät arvonlisäverolauselman, työllisyysraportin ja selvityksen tulevaisuuden näkymistä. Kuitenkin, kuten Davis on ehdottanut (Davis et ai. 1982, s. 1313), kun hän käyttää kirjanpidon kuvaa hyödykkeenä, ovatko kaikki nämä tiedot tarpeeksi hyödyllisiä sen tuottamisen kustannuksia suuremmiksi? Lisäksi ehdotus tällaisten lausuntojen sisällyttämisestä tulevaisuuden näkymiin johtaisi valtavaan määrään spekulatiivisia arvioita ja mielipiteitä.

Kirjanpitoteoreetikoiden ja tutkijoiden rooli

Laskentateoreetikolla ja tutkijoilla on myös ollut rooli yrittäessään soveltaa teoriaa kirjanpitoon. Kuvien käyttö on mahdollistanut teoreetikon tutkia kirjanpitokäytäntöjen luonnetta soveltamalla kuvan ominaisuuksia kirjanpidon yhteydessä.

Kaksi osallistujaa kirjanpitoteorian kehittämiseen kuvien avulla on ollut David Solomon ja Tony Tinker. Salomo kannatti voimakkaasti neutraalisuutta kirjanpidossa ja käytti toimittajan, nopeusmittarin, puhelimen ja kartografian kuvia havainnollistamaan ajatustapaansa (Tinker, 1991, s. 297). Hän ehdottaa, että kirjanpitäjien tulisi olla toimittajan kaltaisia ja raportoida uutisista. Tilintarkastajien tulisi toimia nopeusmittarina ottaessaan huomioon yrityksen todellinen taloudellinen nopeus. Lisäksi kirjanpitäjien tulisi välittää tietoja puolueettomasti puhelimen tapaan. Salomo ehdottaa lisäksi, että kirjanpidon tulisi toimia kartografian tapaan tuottamalla taloudellisen todellisuuden karttoja. Nämä kuvat antavat meille paremman käsityksen siitä, kuinka kirjanpidon tulisi toimia ihanteellisessa maailmassa.

Tony Tinker kuitenkin vastustaa Salomon metaforojen käyttöä sopimattomana ja ongelmallisena. Tinker ehdottaa, että toimittajat kuvaavat todellisuutta jättämällä huomiotta jotkut tosiasiat, ja käyttää esimerkkiä siitä, että Israelin johtaja lähetti toimittajan käytännesääntöjä (Tinker, 1991, s. 300). Myös Tinkerin (1991, s. 299) mukaan: "Salomon autojen nopeusmittarien analogia heijastaa huonosti taloudellista raportointia" ja ehdottaa, että kuljettajat todennäköisesti muuttavat nopeusmittaria välttääkseen kiinni jäämistä. Hän väittää myös, että puhelin ei välitä ajatuksia, mutta mitä ihmiset sanovat, mikä johtaa tahalliseen ja tahattomaan puolueellisuuteen, koska puhelin on valikoiva. Tinker kritisoi edelleen Salomon kartografista metaforaa ja väittää, että kartat eivät edusta tosiasioita, koska on vääristymiä, jotka vaikuttavat käyttäytymäämme, esim.väri ja koko (Tinker, 1991, s. 300).

Kuten Salomo ja Tinker osoittavat, kukaan ei kuvaa täysin kirjanpidon tarkoitusta. Mielestäni keskustelun erilaiset kuvat tarjoavat erilaisia näkökulmia kirjanpitokäytäntöihin ja esittävät edelleen uusia kuvia, jotta ristiriitoja voidaan voittaa ja vaikuttaa tulevaan kirjanpitokehitykseen. Tällaisten keskustelujen olemassaolo edustaa myös kirjanpidon ongelmallisuutta ja porsaanreikiä sen teoreettisessa kehityksessä.

Kuinka kirjanpito on kehittynyt

Yhteenvetona voidaan todeta, että kirjanpito on kehittynyt käsiteollisuudeksi, jolla ei ole teoreettista perustaa, aikana, jolloin yhteiskunta ja yritystoiminta olivat vähemmän monimutkaisia. Teknologian ja globalisaation aiheuttamat muutokset ovat kuitenkin johtaneet kirjanpidon porsaanreikien hyödyntämiseen. Suuri kiinnostus kirjanpidon teoreettisen tietopohjan kehittämiseen on kasvanut.

Käsitteellinen kehys on ollut tärkeä virstanpylväs, joka tarjoaa kirjanpitäjille perustyökalut, joita tarvitaan erilaisten tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden ymmärtämiseen ja soveltamiseen sopivissa olosuhteissa. Kehyksestä puuttuu kuitenkin johdonmukaisuus, ja tulkinnalle ja mielipiteille on vielä paljon tilaa, esimerkiksi vähän tietoa kiinnitetään todellisen ja oikeudenmukaisen kuvan taustalla olevaan käsitteeseen, joka on olennainen porsaanreikä.

Lisäksi siirtyminen SSAP2: sta FRS18: een on johtanut kirjanpitopolitiikkojen ja arviointitekniikoiden selventämiseen, mutta epäjohdonmukaisuuksia ja subjektiivisuutta on edelleen. Laskentateoreetikot ovat myös antaneet hyödyllistä tietoa kirjanpidosta kuvien avulla. Tinker- ja Salomon-keskustelu on kuitenkin itsessään porsaanreikä kirjanpidossa, koska ei ole sovittu siitä, mitä tehtävää sillä tulisi olla ja miten kirjanpitokäytäntöjä tulisi käyttää.

Mielestäni kirjanpitäjän ammatti on edistynyt merkittävästi kirjanpidon teoreettisen perustan kehittämisessä. Johtuen myös siitä, että kirjanpito on riippuvainen käyttäjien tarpeista ja yhteiskunnan ja taloudellisen toiminnan jatkuviin muutoksiin on tarpeen, kirjanpidon teoreettinen palapeli ei todennäköisesti koskaan ole täydellinen, koska kun yksi ongelma on ratkaistu, ilmestyy toinen. Myös riippumattoman tilintarkastajan tarve tarkistaa säätietojen tiedot antaa oikean ja oikeudenmukaisen kuvan osittain osoita ammatin subjektiivista luonnetta ja porsaanreikiä. Lisäksi esimerkkejä suurista yritysten romahduksista, kuten Refco, joka kätki miljoonia velkoja lähipiiritapahtumien kautta, oli laatinut tilinpäätöksen kirjanpitosääntöjen ja käsitteellisen kehyksen läsnä ollessa,mikä vahvistaa jollain tavalla sitä tosiasiaa, että monia porsaanreikiä on edelleen olemassa ja joita käytetään edelleen hyväksi.